Pitkästä aikaa

Puolitoista vuotta pääsi vierähtämään viime kirjoituksesta. Siinä ajassa nuoren hevosen opetus etenee jo jonkin verran. Ei tässä tapauksessa mitenkään valtavasti kuitenkaan ja syitä on muutama. Koronalla on vain pieni osa asiassa. Koko tallia koskevia isoja juttuja oli Ömppä-oriin ruunaus joulun huitteilla 2019. Pian sen jälkeen Latesta ja Ömpästä tuli tarhakaverit. Talvi 19-20 oli keliolosuhteiltaan kammottava: ei juuri pakkasta, eipä juuri luntakaan, ajoittain paikat jäässä ja sitten taas sulana. Tämä on hevosen pitäjän painajainen. Maaliskuussa, juuri sinä viikonloppuna, kun koulut ilmoitettiin suljettavaksi koronan takia, Ömppä sai vakavan ähkyn eikä toipunut eläinlääkärin yrityksistä huolimatta. Se ammuttiin omaan laitumeen. Tästä seurasi syvä musta jakso, joka minulle oli vain työntekoa. Sitä riittikin, sillä opettajana sain eturivin paikan etäopetukseen tutustumisessa. Pitkät työpäivät pitivät huolen siitä, että eläinten kanssa tehtiin vain perustoiminnot. Ei ollut aikaa eikä sydäntä nuoren Laten eteenpäin viemiseen. Lopulta suru painui sen verran syvälle, että koulutus pääsi jatkumaan. Nyt Latella on ratsastettu kentällä, jopa talautusratsastusta on kokeiltu pariin otteeseen, metsässäkin käyty ratsain. Kärryä on laitettu perään kentällä taluttaen. Ohjasajo- ja talutuslenkkejä tehdään edelleen ja puomiharjoittelua pitäisi ehdottomasti lisätä. Metsäpolulle on rakennettu silta ja kivetty oja maastotaitoja ajatellen, nämä ovat Latelle ihan normijuttuja.
Itse kouluttaudun nyt uusiin suuntiin toivoen pääseväni opetustyöstä kokonaan pois ja työskentelemään eläinten kanssa ihan täysipäiväisesti. Latella siintää ura terapiahevosena sitten, kun se on ensin terapoinut omistajansa.