Pakkasten pitoa ja pienin askelin eteenpäin

Edellisen postauksen jälkeen on edetty hyvin vähän. Pakkasta oli reilun viikon pari-kolmekymmentä asteta ja niissä väleissä, kun ei ollut liian kylmää harjoitella, satoin lunta niin paljon, ettei muuta ole ehtinyt tekemään kuin lunta luomaan ja aitoja pelastamaan. Käsihevosena Late sentään oli kerran pari ja hanki alkaakin jo vaatia ihan kunnon kahlaamista.
Eilen oli viimein aikaa ja keliä jatkaa ajoharjoittelua. Valjastin Laten käytävällä ja samalla soviteltiin vähän länkiä luokkivaljastusta silmällä pitäen. Tamppivaljaisiin sopivat längethän on läydetty, mutta sattuvat olemaan kevyeen kiesivaljastukseen suunnitelut, niissä ei ole rahkeen paikkaa, vain vetohihnan kiinnitys.
Sitten testattiin taas aisoihin peruuttamista, tällä kertaa tallipihassa. Pienen ihmettelyn jälkeen sujui ihan hyvin. Varmuuden vuoksi nostelin vielä aisoja molemmin puolin ennen kiinnittämistä. Lopulta laitoin aisat kiinni ja lähdettiin liikkeelle. Ensimmäiseksi muistuteltiin mieleen pysähtyminen. Sitä ei voi harjoitella liikaa. Kokeiltiin myös peruutusta. Koska kiersimme vain siirtotallin ympäri (ainoa kunnolla aurattu alue etupihan lisäksi) Late joutui heti tutustumaan siihen tosiasiaan, että aisat rajoittavat liikettä käännöksissä melkoisesti. HIeman se oudoksutti, mutta hyvin suhtautui. Sitten vaan aisat irti ja sisälle purkamaan valjaat. Tähänkin koulutuskertaan sai olla todella tyytyväinen. Alla vielä tärkein osa videona.