Lomaviikon alkuviikonloppu meni matkaillessa eli Latusella oli taas lomaa. Eilen ehdin viimein vähän kokeilemaan irtotyöskentelyä koko kentällä. Melko haasteellista, kun Late on niin herkkä, pakko on jatkossa rajata pienempi alue, että saadaan kunnollista työskentelyä aikaiseksi. Tänään sitten oltiin yhdessä Sisun kanssa kentällä ohjasajon merkeissä. Alkuun taas tarkistettiin kaikki vanhat kuviot narussa, sitten laitettiin silat ja ajettiin ympyrällä ja takaa. Innostuin kokeilemaan pientä pohkeenväistön alkua ja tulipa tehtyä samaan syssyyn 180 asteen takaosakäännöksiäkin (siis westernterminä, mikä tarkoittaa, että etuosa pysyy paikoillaan ja takaosa kiertää sitä, kaiketi etuosakäännös kouluratsukielellä). Late esitti myös tyylikkään sidepassin, kun pyysin peruutusta hieman epäselvästi. Tietysti piti myös muistella Ground tie eli paikalla seisomisharjoitus. Sillä välin kun itse vaihdoin Sisun naruun ja muistuttelin sen mieleen selkäänousuharjoittelua, Late sai olla vapaana ja koska se osallistui touhuun sen verran innokkaasti (seisoi jakkaran toisella puolella sopivasti), nostelin kinttua senkin selkään ohimennen. Tyyppi kyllä sitten käänsi takapuolen siihen jakkaralle, vähän sillä ilmeellä, että tuolta puolelta saisi rapsuttaa... Kun siinä lautasiin nojailin rapsuttaessa, mietin, että hätkähtäisiköhän se edes, jos kamuaisin takapuolen yli kyytiin. Lopuksi käytiin pieni kävely tiellä, Late edellä ohjasajossa ja Sisu takana talutuksessa. Autokiin onnistui tulemaan vastaan. Ainut ongelma oli, että Late olisi ihan hyvin mielestään joutanut seisoa keskellä tietä, kyllä henkilöauto voi ojan kautta kiertää. Katsoin parhaaksi siirtyä taluttamaan, että sain pojan kunnolla reunaan. Sitten kokeiltiin ravi-käynti-siirtymisiä ja peruutuksia (ensimmäistä kertaa kentän ulkopuolella). Late kuunteli mallikelpoisesti. Vain kotiin päin kääntyminen oli hieman hankalaa, kun Sisu kiersi meidän taakse ja Late olisi halunnut seurata sitä. Samoin suoraan kulkeminen oli ajoittain hieman hakusessa, kun piti kurkkia, tuleeko Sisu varmasti takana ja toisaalta pientareella olisi kasvanut niin hyvää ruohoakin.
0 Comments
Leave a Reply. |
AuthorMinä ihe, viisikymppinen enkunope, joka hurahti hevosiin tosissaan teininä, kun muut tytöt siirtyivät talleilta kaupungin yöelämään. Ravitallilta oman hevosen omistajaksi, lännenratsastuksen kautta luonnollisiin hevostaitoihin ja lajienväliseen viestintään innostunut työhevostäti, joka nyt haluaa jakaa eteenpäin sitä hyvää, mitä on eläimiltä saanut. Archives
July 2021
Categories |